Putous

"Putous"
(2010-)

Sarjasta:
On täysin aiheellinen kysymys, että "Mitä ihmettä "Putous" tekee tässä seurassa?". No, sillähän ei ole erityistä draaman kaarta, ellei kukaan laske sellaiseksi sketsihahmokilpailun voittajan loputonta odottelua. Toisaalta "Putous" ei ole myöskään tosi-tv:tä taikka asiaohjelmakaan. Mutta onpa "Putous" fiktiota sentään. Mitä kaikkea viihtymisellä ja viihteellä ikinä tarkoitetaankaan, niin viihdeohjelma se kaikitenkin on.

Toinen ongelma onkin jo akateemisempi, ja se on se, että itse "Putousta" ei liene Tuusulassa kuvattu, mutta kauden 8. mainospuffi on, ja juuri se riittää tässä tapauksessa riman ylitykseen. Tai alitukseen.

"Putous" on koko lailla suoraa jatkumoa jo 60-luvulla ruudussa nähdyille lauantai-iltojen viihdemakasiiniohjelmille, joskin tottakai omanlaisensa evoluutioversio. Kiinnostava se on siinä mielessä, että se lukeutuu yhtenä niiden jokseenkin harvalukuisten ohjelmaformaattien joukkoon, jotka on Suomessa kehitetty ja myyty myös muihin maihin. Ja formaattihan on yksinkertainen: puolitoista tuntia sketsiviihdettä, osa etukäteen kuvattuna ja osa livenä ja improvisaatiot päälle. Tällainen toimii vuodesta toiseen vain, jos on hyvät käsikirjoittajat ja hyvät näyttelijät. Tämän seurauksena syntyy sitten putousnäyttelijöitä, joista kysytään, että "Eikö ne löydä ketään muita, kun samat naamat on aina joka paikassa?".

Tuusula:
Kuten jo todettua, ei Tuusula ole "Putouksessa" sinänsä näyttävästi mukana, mutta 8. kauden  houkutin, sarjan mainospuffi kuvattiin Hyrylän entisellä varuskunta-alueella ns. Olympiakasarmissa. Siellä Jenni Kokander mesoaa ja simputtaa muuta joukkoa suorittaen samalla heidän esittelynsä.

Tuusulan Olympiakasarmi ulkopuolelta

Puffissa sen sijaan oltiin sisätiloissa, mutta kasarmin omintakeisen arkkitehtuurin hahmottaa hyvin.