Saatesanat

 

 Valikoitu katsaus kotitantereitten 

kiihdyttävimpiin otoksiin

Tuusula on näytellyt sekä omaa itseään että erilaisia kuviteltuja rooleja useissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Tässä blogissa käsitellään vain fiktiivisiä tv-sarjoja ja jätetään pois esimerkiksi tosi-tv -ohjelmat, Koulu-tv -sarjat, mainokset, dokkarit yms. jutut, joihin Tuusulan näkymiä on myös vuosien varrella talletettu.

Listaus on ehdottomasti vaillinainen, koska se perustuu vain omiin satunnaisiin havaintoihini sekä saamiini vinkkeihin, joita yritän varmistaa muista lähteistä. Kiitos vinkkaajille!

Poromafia

 

 "Poromafia"

(2023-)

Sarjasta:

"Poromafia"-sarja perustuu tai ehkä oikemminkin on saanut inspiraationsa Hesarin toimittaja ja kirjailija Mikko-Pekka Heikkisen samannimisestä romaanista, joka julkaistiin vuonna 2016. Sarjan on käsikirjoittanut sen ohjaaja Mika Kurvinen.

"Poromafia"sijoittuu Lappiin, jossa mellastaa moottorikelkkajengi Wolverines. Jengin johtaja Sameli Nelihanka (Samuli Edelmann) vapautuu sarjan alussa pitkästä vankilatuomiostaan ja tulee mukaan äitinsä testamentin aiheuttamiin valtataisteluihin ja suvun salaisuuksiin.

Sarja on pohjaltaan rikossarja, mutta ei täysin totinen. Tyylillisesti se asetuu kenties osaksi nordic noir'akin, mutta mijöö on omintakeinen. "Poromafia" on myyty Pohjoismaihin, mutta se hakee oletettavasti vieläkin suuempaa näkyvyyttä. Sitä ei haitanne, että mukana on ruotsalainen, kansainväisissäkin tuotannoissa mukana ollut Mikael Persbrandt. Myös hyvä kattaus kotimaisia näyttelijöitä on mukana, joista iloinen yllätys on Aake Kallialan mainio roolityö. Sarjaan on suunnitteilla uusi kausikin.

Tuusula:
Tuusula venyy elokuvallisesti moneen ja moneen sitä onkin käytetty viime vuosina. Tuskin aiemmin kuitenkaan Tuusulan Kellokoski on esittänyt norjalaista satamakaupunkia tuntureineen päivineen. Nyt esittää. Kellokosken Ruukin alue vilahtaa pari kertaa "Poromafian" aiemmissakin jaksoissa, mutta päätösjaksossa koko touhu huipentuu sinne, ja Kellis saa näkyvyyttä minuuttikaupalla. Kuvaukset keskittyvät vanhaan rapistuneiden tiilirakennusten reunustamaan kujaan, jonka päästä on digitaalisesti kumitettu Kellokosken kirkko ja korvattu se tunturilla.

Kuvausryhmä työskenteli Kellokoskella helmikuussa 2022 muutaman päivän.

Mijöö on oma itsensä ja upea, mutta taustaa on vähän peukaloitu.

Sameli ajaa moottorikelkkansa kujalle välienselvittelyn alkaessa.

Sameli painelee kohti alas johtavaa portaikkoa.

Tämä kujan loppupää oli täynnä poliisiautoja.

Karppi

 "Karppi"(2018-21)

Sarjasta:

"Karpin" ohjaajana ja pääkäsikirjoittajana on toiminut pitkän linjan ammattilainen Rike Jokela. Kyse on kotimaisesta rikossarjasta, jonka keskiössä on rikosetsivä Sofia Karppi. Karppia näyttelee Pihla Viitala. Karpin työparina toimii Sakari Nurmi (Lauri Tilkanen).

Karppi ja Nurmi toimivat henkirikosten tutkijoina. Ensimmäisellä kaudella he vasta tutustuvat toisiinsa, mutta löytävät hyvän tasapainon. Toisen kauden loppupuolella työparin väleihin tulee iso särö, kun Nurmi valmistelee Karpilta salaa tämän huumeisiin sotkeutuneen tytärpuolen Hennan (Mimosa Willamo) pidätyksen.

Sarjan kolmoskausi käynnistyy uudella murhalla, ja sen selvittelyyn tarvitaan vanhaa voimakaksikkoa. Välejä pitää siis selvitellä ja ilmaa puhdistella.

Suomessa sarjaa on esittänyt Yle, mutta "Karppi" on myös nähtävissä Netflixissä nimellä "Deadwind". On uutisoitu muun muassa sarjan ulkomaalaisfanien tekemistä vampyyriversioista.

Tuusula: 

Sarjan kolmoskausi pitäisi jäädä viimeiseksi. Se alkaa heti komeasti Tuusula-kuvilla. (No, lukuunottamatta ensimmäisen näkymän ilmakuvaa autosta.) "Karppia" käytiin kuvaamassa syksyllä 2020 Kellokosken Ruukin alueella padon juurella.

Kellokosken tehtaan vanhan kirkon arkkitehtuurista ei voi erehtyä, ja siellähän se siintää kuvan taustalla, kun etsivä Nurmi astuu Porschensa ovesta ulos. Hän on menossa tutkimaan vanhasta eläinsairaalasta löytynyttä häkkiruumista ja astelee kohti patoa ja sen vieressä olevaa rakennusta, josta löytyy sisäänkäynti. Sisäkuvat on kuvattu muualla, mutta poliisit palaavat vielä hetkeksi ulkokuviin joen partaalle.

 

 

Poliisit kävelevät vasemmalla näkyvään rakennukseen. Yläkerrassa on Patovahti-ravintola. Taustalla näkyy Kellokosken kirkko.

Pato ja sen kalaportaat näkyvät keskustelun taustalla.

Tässä tiet eroavat ja Nurmi nousee Porscheensa.

Sipoon herttua

 "Sipoon herttua"

(2018-19)

Sarjasta:
"Sipoon herttua" on moderni komedia, johon on upotettu tragediaa, juonittelua ja hieman kriittistä asennettakin. Paradoksaalisesti "Sipoon herttuan" kuvaama maailma on puolestaan tunkkainen, asenteellinen ja kovin perinteisillä metodeilla operoiva. Kyse on siis kunnallispolitiikasta ja siihen sormensa pistävästä liikemiehestä. Eritasoinen ja eri tavoin ilmenevä korruptio on sarjan kantava teema.

Ollaan fiktiivisessä Sipoon kunnassa (kuten hoksaava osa katsojista saattaa sarjan nimestä aavistaa). Onko tällä fiktiolla mitään tekemistä, paljon tekemistä tahi jotakin siltä väliltä tekemistä aidon Sipoon kanssa, jää sivuseikaksi. Olletenkin sarjaa on kuvattu hyvässä yhteistyössä Sipoon kanssa?

Sarjan ensimmäisen kauden ovat kirjoittaneet Atte Järvinen ja John Lundsten. Järvinen jatkoi yksin toisella kaudella. Sarjan nimihenkiöä, varsinaisella nimellä Pasi Kovalainen, näyttelee luontevasti ja vivahteikkaasti Kari Hietalahti. Hän tekee särmikkään hurmaavan hahmon autokauppiaastaan ja jokapaikansählästään. Oivallus on tietenkin oikea: ei kukaan ole mustavalkoinen. Kovalainen tekee vilppiä ja vilunkia, minkä kerkiää, mutta haaveilee siinä sivussa kauppaneuvoksen tittelistä. Koska piirit ovat pienet, saa Kovalainen myös kunnanjohtaja Haaviston (Miitta Sorvali) sotketuksi mukaan.

Kovalaisen kannolla on sekä media että poliisi. Poliisikaksikko Rusi & Mahonen (Pirjo Heikkilä ja Riku Nieminen) ovat vainulla, mutta pitävää näyttöäkin pitäisi saada. Kun Kovalainen joutuu pinteeseen, hälyttää hän asianajajansa (Pekka Strang) paikalle hoitamaan tilannetta.

"Sipoon herttua" ei ole jatkuvaa ratkihauskaa naurutykitystä, vaan sen voima on kiehtovissa henkilöhahmoissa, mahdollisuuden tunnussa ja viihdyttävyydessä. Se väistää hyvällä tavalla ennakko-odotuksia, joten katsoja ei tiedä, mitä tuleman pitää. Atte Järvinen on toki laatukäsikirjoittaja. Käsikirjoituksessa on kosolti huumoria, mutta se pitää löytää sieltä itse ilman alleviivauksia.

Tuusula:
Aivan jalat alta vievä yllätys ei ole se, että "Sipoon herttua" -sarjaa on kuvattu Sipoossa. Sipoolaiset voivat harrastaa runsaasti kotiseutumatkailua kotisohviltaan käsin, mutta kyllä kuvausryhmä on vienyt kalustonsa myös muualle. Ja jos autokaupasta puhutaan, niin mikä olisi luontevampi paikka kuvauksille kuin Hyrylä ja eritoten Sulan alue!

Pasi Kovalaisen komea autoliike ensimmäisellä kaudella sijaitsee Sulantien maisemissa. Kuvat on rajattu niin, ettei liikkeiden nimiä näy, mutta aluetta tunteva tunnistaa kyllä näkymän.

Sulan aluetta on kuvattu vuosien varrella autokaupan Mekaksikin.

Mustat lesket

"Mustat lesket"
(2014-16)

Sarjasta:
Rikos ja rangaistus? "Mustien leskien" aloitus on rakennettu klassisesti ja kiinnostavasti lineaarinen kerronta rikkoen. Ensin näytetään rikos ja sitten aletaan seurata sekä syitä, jotka johtivat rikokseen että tämän rikoksen tutkintaa. Kutitellaan toisin sanoen katsojan kahtakin mielihyvähermoa: miksi naiset ryhtyivät äärimmäiseen tekoonsa, ja jäävätkö he siitä lopulta kiinni?

Tässä mielessä sarjan luoneet Roope Lehtinen ja Mikko Pöllä tekevät siis hyvää työtä, eivät tietysti sinänsä ainutlaatuista. Onhan näitä nähty ennenkin. Pääosassa on naiskolmikko: Veera Joentie (Pihla Viitala), Johanna Koskinen (Wanda Dubiel) ja Kirsi Lundberg (Malla Malmivaara). Kukin heistä on tyytymätön aviomieheensä, ja miesten luonne tuleekin heti sarjan alussa selväksi paksulla tussilla alleviivattuna ja ruostumattomasta teräslangasta taivutettuna. Miehet ovat sikoja ja kohtelevat vaimojaan ylimielisesti. Niinpä miehet yllytetään kalareissulle hulppealla veneellä, joka räjähtää tuusannuuskaksi naisten silmien edessä. (Ja koska pamaus on niin näyttävä, näytetään se varmuuden vuoksi ja herkutellen moneen, moneen kertaan.)

Poliisi ryhtyy tietysti tutkimaan asiaa, aluksi onnettomuutena mutta aika nopeasti myös muuna. Tutkimusten edetessä alkaa selvitä aivan uusia asioita sekä poliiseille että naisille. On epäilyttävä liikekumppani ja onko naisillakaan kaikki jauhot sittenkään kunnolla siilattuja. Ja mikä on yllättäen löytyvän rahakassin merkitys? Ja koska voi alkaa tavata uusia miehiä? Ja ostaako pyöryköitä vai tupakkaa? Ja kuka nousee hoippuen vedestä rannalle? Ja miten Veeran mies liittyy virolaisiin eläinkokeisiin? Ja mikä on poliisipomo Buntan (Kari Heiskanen) rooli tässä kuviossa?

Näyttelijät ovat kautta linjan erinomaisia, mutta harmi kyllä sarja hieman hapuilee sinne tänne ja sen tyylilaji mielumminkin rikkoutuu tahattomasti kuin että sitä rikottaisiin tarkoituksella. Hahmot toimivat usein epäloogisesti suhteessa aiemmin nähtyyn ja mukaan on kirjoitettu paljon epäuskottavaa ja tarpeetontakin materiaalia. Juonen jatkumo on sen verran reikäinen, ettei siitä kannata tehdä äyskäriä veneeseen. Mutta toisaalta: satuahan nämä tällaiset sarjat ovat.

Sarjan huumori on vähäistä ja väkinäistä ja melko triviaalia, ja se tuntuu siksi erityisen tarpeettomalta. Ehkä meidät on hemmotelty hyvin kirjoitetuilla kansainvälisillä sarjoilla?

Kokonaisuutena sarja on kuitenkin varsin kiinnostava ja siinä on hyviä hahmoja, joista kyllä kiinnostuu. "Mustat lesket" kuuluu siihen harvinaiseen suomalaiseen tv-tuotantoryhmään, joka on formaattina käynyt kaupaksi; jopa useisiin maihin. Valmiiksi on saatettu skandiversio "Black Widows". Vaikka adaptaatio ei varsinaisesti Suomeen sijoitukaan, on se kuitenkin pääosin kuvattu Suomessa suomalaisen työryhmän kanssa.

Ja tietysti - jos mittapuuna pidetään pystejä, niin "Mustat lesket" vei kolme keskeistä palkintoa vuoden 2015 Kultainen Venla -gaalassa: paras draamasarja, paras ohjaus (Veikko Aaltonen ja Marja Pyykkö) ja paras käsikirjoitus. Tämä saattoi varmistaa myös toisen kauden tekemisen?

Tuusula:
Tuusula näyttää taas parasta osaamistaan ja yleistä hyvinvointiaan. Tuusulassa on ollut valtakunnallisia asuntomessuja säännöllisin väliajoin. Vuonna 2000 messujen teemaksi mainittiin maisemavaurioiden korjaaminen ja pohjaveden suojelu. Alueeksi valikoitui entinen Nummenharjun soranottoalue, joka kattaa nämä molemmat kriteerit hyvin. Messut vetivät paikalle ennätysmäärän kiinnostuneita: 274 000 tutustujaa. Aluetta on kaavoitettu lisää ja viereen on syntynyt Halkivahan alue, jossa on kuvattu "Sorjosta".

Nummenharjun alue on kiinnostavan ja vauraan näköistä omakotialuetta, ja se on hyvin esillä "Mustissa leskissä" alkaen heti ensimmäisen jakson ilmakuvalla. Päähenkilöistä Veeran koti on sarjan ykköskaudella keskeinen paikka, ja se näkyy kuvissa hyvin. Paljon tapahtumia on kuvattu myös tämän saman kadun varrella. Saman kadun päässä sijaitsee myös leikkipuisto, jossa Veera ja Erno tapaavat.

Kirsi pakenee eräässä episodissa häntä autolla jahtaavaa Johannaa samaa katua pitkin ja puikahtaa autotallin vieritse alas portaita omaan kotiinsa. Kirsi lähtee myös treffeille tämän nummenharjulaisen talon portista. Myömmissä episodeissa "sama" Kirsin autotalli onkin erilainen ja Kirsin koti on sen toisella puolen. Tämä kuvauksissa varsinaisesti Kirsin kotina käytetty talo ei ole tämän saman kadun varrella.

Kakkoskausi alkaa jälleen räjähdyksellä, joka tällä kertaa tapahtuu Veeran kodin terassilla. Veera ei enää halua juuri viettää aikaa tässä kodissaan, ja Johannan talosta tulee keskeisempi paikka naisille. Johannan talona käytetty kiinteistö sijaitsee Järvenpäässä. Veera muuttaa tyttärineen Kirsin ostamaan uuteen asuntoon. Käytännössä toisella kaudella Tuusulaa ei juuri enää nähdä.

Kirsi pakenee Johannaa. Todellisuudessa Johanna tulee umpikujaan päättyvästä suunnasta.

Tätä saman kadun kohtaa käytetään sarjassa pari kertaa markkeeraamaan Kirsin kotipihaa.

Tämän keinun äärellä alkoi Veeran uusi suhde itää.

Veeran kotikadun pätkä esiintyy sarjassa useissa kohtauksissa.

Salatut elämät

"Salatut elämät"
(1999-)

Sarjasta:
Maanantaina, tammikuun 25. päivänä vuonna 1999 maa pikkuisen järähti, kun suomalaisessa tv-maailmassa tapahtui jotakin siihen saakka ainutlaatuista. Alkoi uusi, hypetetty jatkosarja nimeltään "Salatut elämät", joka nopeasti sai kansan suussa kompaktimman lempinimen "Salkkarit". Jatkuvajuonisia, päivittäisiä saippuasarjoja Suomessa toki oli seurattu jo aikaisemminkin, vaikka ne eivät yleisintä valtavirtaa ohjelmakartassa sinänsä olleetkaan. Esimerkiksi amerikkalainen "Kauniit ja rohkeat" oli tehnyt meilläkin lajityypin tutuksi aloittaessaan loputtoman taivalluksensa olohuoneissamme vuonna 1992 aluksi Kolmoskanavalla. Mutta että kotimainen saippua!

Ihan tyhjästä ei Suomessakaan aloitettu. Olihan esimerkiksi sairaalasaippuaa, "Ihmeidentekijät"-sarjaa esitetty aiemmin kolmen viikkojakson periodeissa, mutta nyt tuutattaisiin jakso joka arki-ilta eetteriin. Tuotanto-osaamista ostettiin ulkomailta, ja tarinalinjojakin tehtiin aluksi Lontoosta käsin, mutta rutiinin ja osaamisen kasvaessa sarjasta tuli koko lailla kotimainen. Alkuperäinen hahmotelma oli tehdä sarjasta 540 episodia vuoteen 2002 ehdittäessä.

Sarjan lähtökohta oli fiktiivinen Pihlajakatu ja sen moninaiset asukkaat, mikä tietysti antoikin sitten varsin vapaat kädet kehitellä tyyppejä ja saattaa heitä yhteen. Ulkokuvina käytettiin Ullanlinnaa, mutta sisäkuvia varten rakennettiin Konalassa sijaitsevaan vanhaan tehdasrakennukseen tarvittavia interiöörejä. Konala on yhä tukikohta, mutta ulkokuvia otetaan nyttemmin lähempänä esimerkiksi Munkkiniemessä. Myös muita lokaatioita ympäri Suomen ja ulkomaitakin on käytetty juonen niin vaatiessa. Myös spin-off -sarjoja on syntynyt emon ympärille.

Henkilöitä ja tarinanpätkiä on tullut ja mennyt vuosien ja vuosikymmenten vaihtuessa. Mediakulttuuri on myllertynyt ja tuonut lukuisia muita alustoja ja viihteen kuluttamisen muotoja, mutta yhä vain "Salkkarit" porskuttaa. Itse katsoin "Salattuja elämiä" kolme ensimmäistä viikkoa nähdäkseni, mistä siinä on kysymys. Toteutus ja estetiikka vaikuttivat hieman köykäisiltä ja tarinanpätkät aavistuksen banaaleilta, mutta mitä oikeastaan tällaiselta loppumattomalta bulkkituotannolta muuta voi odottaa? Omassa kehyksessään se oli nähdäkseni onnistunut, ja sitähän tämä jatkumo tietysti indikoi. Itse en sen koommin ole sarjaa kuitenkaan katsonut.

Tuusula:
Sarjaa on siis kuvattu kymmenissä eri paikoissa, joten väkisinkin Tuusulan läheisyys on houkuttanut tuotantoa käyttämään näitä hienoja kontuja taustoissaan. Tuusulanväylällä ajetaan ja ainakin Tuusulan Nuorisoseuran seuratalo Väinölä näkyy sarjassa tunnistettavasti. Joskin komea "VÄINÖLÄ"-kyltti piiloon teipattuna.

Jossakin vuoden 2013 kieppeillä Lari-niminen hahmo on eheytysleirillä, ja tätä leiripaikkaa Väinölä ansiokkaasti esittää. Rakennuksesta nähdään sekä ulko- että sisäkuvia. Väinölähän on näkyvällä paikalla Hyrylässä Kirkkotien varrella.

Väinölän kyltti näkyvissä

Sekasin

"Sekasin"
(2016-18)

Sarjasta:
Mediakentän monimutoisumisen ja jatkuvan pirstaloitumisen myötä sopii tietysti kysyä, eikö tv-sarja ole sarja, jota seurataan lineaarisen television kautta? No, on kyllä!

Toisaalta sarjoja tehdään yhä enemmän ja enemmän jopa Suomessa alunperin muille alustoille, josta ne sitten jollain viiveellä usein siirtyvät myös perinteisen television ruudulta katsottaviksi. Yle jos joku on omanlaisensa betoniin valettu synonyymi radio- ja tv-toiminnalle. Ylen Areena on oivallinen paikka bongailla monia Ylen ohjelmia, mutta onpa sinne syntynyt myös omaa tuotantoa. Esimerkiksi nuortensarja "Sekasin".

Nimensä mukaisesti sarja kertoo sekaisin olevista nuorista, ja ensimmäisen kauden päätapahtumapaikka jopa on psykiatrisen sairaalan suljettu osasto. Sarjan hienous piilee siinä, että se perustuu mielenterveyspotilaiden omakohtaisiin kertomuksiin, joita käytettiin käsikirjoituksen materiaalina.

Sarjan keskiössä on neljä nuorta. Papillonin (Elias Westerberg) isä (Antti Reini) on väkivaltainen ja päihteitä väärinkäyttävä, ja isän myötä myös pojan elämä on kiertymässä jengoiltaan. Sekakäytöstä johtuva psykoosi vie Papillonin suljetulle osastolle. Kiusatun opiskelijan, Satakielen (Eve Hotti) skitsofrenia puhkeaa. Hyde (Anssi Niemi) on maanisdepressiivinen, ja Lumikki (Anna Böhm) kärsii kiltin tytön syndroomasta ja liika suorittaminen koituu hänen kohtalokseen. Elämä sairaalassa ei ole kuitenkaan pelkkää synkkyyttä ja ahdistusta; huumoria ja toivon kipinääkin nähdään.

Oli tv-sarjan määrittely ja rajaviiva miten häilyvä tahansa, sitä mitataan vuosittain Venla-gaalassa. "Sekasin" nappasi vuonna 2016 Kultaisen Venlan itselleen, ja sarjan ohjaaja Teemu Nikki vielä omansa vuonna 2018 ('Vuoden ohjaaja'). Nikki on myös käsikirjoittanut sarjan yhdessä Jani Pösön kanssa. Sarjaa on esitetty myös ainakin Ruotsissa ja Hollannissa, ja Saksassa siitä on tehty "Freaks"-niminen lokalisointi.

Tuusula:
Iso yllätys ei varmaan ole se, että jos "Sekasin"-sarjaa on kuvattu Tuusulassa, niin sitten varmaan Kellokoskella. Ja niinhän se on. Pitkään Kellokoski on tunnettu nimenomaan sairaalastaan, jonka toiminta alkoi vuonna 1915. 100-vuotisjuhlatkin on siis ehditty tanssia, ennen kuin päätös toiminnan alas ajamisesta tuli.

"Sekasin"-sarjan ensimmäinen kausi kuvattiin pitkälle juuri Kellokosken sairaalassa, sen uusimmassa osassa, oranssihtavassa keltatiilisessä vastaanottorakennuksessa. Paljon nähdään sisäkuvia, mutta muutaman kerran kamera käy myös tallentamassa ulkokuvia, joissa tunnistettavaa Tuusulaa kyllä erottaa. Huvittavaahan on muuten se, että sen sijaan sairaalan kuuluisimman asukkaan nimikkoelokuvaa "Prinsessa" (2010) ei sairaala-alueella kuvattu.

Sairaalan tontilla on paljon vaikuttavan ja kuvauksellisen näköisiä suuria rakennuksia puhumattakaan 1800-luvun lopulta peräisin olevasta Konni Zilliacuksen rakennuttamasta Kellokosken kartanosta, mutta kuvauksissa päädyttiin käyttämään tien vieressä olevaa 1980-luvun alussa valmistunutta matalaa vastaanottorakennusta. Kyseinen rakennuskompleksi koki loppuvuodesta 2016 purkukohtalon. Viime hetkellä kuvausryhmä siis taltioi tämänkin nyttemmin kadotetun kohdan Kellokosken keskustan maisemasta. Satunnaisen ohikulkijan silmiin hieman kysymyksiä herättävää oli se, että rakennuksen purkajat olivat pukeutuneet suojavarusteisiin ja hengityssuojaimiin.

Sarjan tunnusbiisinä soi Ruger Hauer -bändin "Sekasin"-biisi. Biisistä tehdyllä musiikkivideolla nähdään myös sekä pätkiä sarjasta että videota varta vasten Kellokoskella kuvattuja pätkiä.

Marraskuussa 2016 oli vastaanottorakennuksen purku täydessä käynnissä.

Näillä paikkeilla Papillon karkasi ikkunasta.

Isän tullessa hakemaan poikaansa näkyy taustalla muun muassa
vanhan Kellokosken tehtaan konttorirakennus ja Kellokosken kirkko.

Uusitalo valmistui vuonna 1958. Rakennus näkyy taustalla,

kun isä tulee hakemaan Papillonia kotiin.

Vierestä on nyttemmin purettu keltatiilinen vastaanottorakennus.

Vanha valtatie vie Kellokosken keskustaan. Nurinkurista kyllä Papillon
liftasi tähän suuntaan karattuaan suljetulta osastolta.